Älypuhelinviestintää

Älypuhelin on yksi mobiiliviestintävälineistä. Mobiiliviestinnän määritelmä lyhyesti on : Ajasta ja paikasta riippumatonta viestintää (Suomen Mediaopassanasto). Viestiä voi lukea ja lähettää helposti milloin ja missä vain. Valokuvien ottaminen ja erilaisten palveluohjelmien lataaminen puhelimeen on helppoa. Puhelin ei enää ole vain puheluja varten.

Kun sain itselleni älypuhelimen, huomasin viestiväni paljon enemmän kuin ennen. Tietokonetta ei enää viitsisi ottaa esille, kun puhelimen kautta asiat hoituvat vaivattomasti ja nopeasti.  Saan hoidettua sosiaalisen median päivitykset, lähetettyä sähköpostia, tekstiviestejä ja voin käyttää erilaisia ohjelmia. Viestintä muuttuu yhä enemmän ajankohtaiseksi, voin helposti lähettää esimerkiksi tilannekuvia, tarkistaa lähimmät palvelut, seurata kartasta missä mennään jne.

Tekstiviestien lisäksi puhelimen kautta hoidetaan verkkoviestintää. Voisi melkein sanoa, että mobiiliviestintä on juurtunut osaksi arkea ja rutiineja. Kun älypuhelinten hinta laskee, ne yleistyvät ja älypuhelinverkkopalvelujen käyttäjien määrä lisääntyy.

Mielenkiintoista on seurata minkälaisia palveluja tulevaisuudessa kehitetään ja miten viestien sisältö kehittyy?

 Joulu ja vuodenvaihde lähestyy, ennen tekstiviesteinä lähetettiin paljon juhlatoivotuksia. Sosiaalinen media on lohkaissut osan tekstiviestimääristä.

Pohdintaa matkapuhelinlaskutuksesta.

Toivotan lukijoilleni Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Sosiaalinen media sähköpostin tilalle

Monet tuskailevat työssään sähköpostien kanssa. Sähköpostin lähettäminen on helppoa, välitetään tietoa varmuuden vuoksi. Sähköpostiin tallennetaan varmuuden vuoksi viestejä ja asiakirjoja. Tärkeää olisi miettiä erityisesti viestin sisältö ja kohderyhmä.

Sosiaalisen median kanavia otetaan käyttöön ja muutaman vuoden päästä sähköpostin käyttö vähenee. Sosiaalisen median kanavat tuovat työryhmätilat, tykkäämiset ja pikaviestit. Työtä voidaan tehdä samalla alustalla yhtaikaa yhdessä. Asiakirjat säilytetään yhteisessä arkistossa.

Asiakkaiden kanssa henkilökohtainen viestintä säilyy edelleen sähköpostissa, mutta yhteiset jaettavat asiat voidaan jakaa sosiaalisen median kautta.

Tänään oli Aamu-tv:ssä keskustelua sähköpostin käytöstä:

Uudet yhteisöviestinnän periaatteet

Viestinnän ammattilaiset (ProCom) ovat hyväksyneet uudet yhteisöviestinnän periaatteet.

Periaatteet sisältävät hyviä asioita. Yhteisöviestinnän tehtäviin olisin kuitenkin kaivannut yhteisöllisyyden, me-hengen luontia. Mielestäni viestinnällä on mahdollisuuksia saada aikaan yhteishenkeä. Nykyisessä kiireisessä työtahdissa yhä enemmän pitäisi huomioida työntekijät.

Toimintaedellytyksissä tärkeää on viestinnän voimavarat, panostaminen viestinnän resursseihin. Viestintä toimii ikään kuin taustalla, sitä ei välttämättä edes tunnisteta. Viestintä on kuitenkin osa jokaisen työtä ja tehtävää. Kerro, kuuntele, osallistu, vaikuta - ole osa yhteisöä.

Sosiaalinen media vie mukanaan?

 Elämme yhä nopeutuvassa tiedon maailmassa ja vuorovaikutuksessa. Koukutummeko jo liiaksi sosiaaliseen mediaan? Itse olen huomannut, että mitä helpommaksi yhteydet tulevat, sitä useammin käyn tarkistamassa facebook-sivut, sähköpostin ym. kanavat. Tulevaisuudessa elämme virtuaalimaailmassa. Voin olla jopa virtuaaliolentona ystäväni seurana matkoilla. Miten sitten erottaa virtuaalin ja normaalielämän?

On henkilöitä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa. Amerikkalainen taiteilija kertoo, että ihmiset katsovat häntä kuin hän olisi toiseltaa planeetalta, kun hän ei käytä sosiaalista mediaa.

Työpaikoillakin on henkilöitä, jotka eivät halua käyttää somea. Herää kysymys, että voiko sosiaalista mediaa olla käyttämättä?


Katso mielenkiintoinen video:

http://vimeo.com/48736559

Sosiaalinen voimaantuminen kontra yksilö

Mielenkiintoista on seurata yhteiskunnan kehityskulkua. Sosiaalisessa mediassa halutaan olla ryhmissä, mutta kuitenkin yksilöinä. Merkitykselliset kokemukset, elämykset ja yksilöllisyys ovat nykyaikana kasvamassa. Puhutaan sosiaalisesta voimaantumisesta ja kuitenkin yksilöllisyyden kasvusta. Toiminta on yhä enemmän omaehtoista ja vapaata. Sosiaalisen median, internetin ja mobiililaitteiden merkitys kasvaa. Informaation jaosta ja kommunikoinnista on ilmeisesti tulossa yhteiskunnan tukipilareita.

Tuntuuko seuraavat luonnehdinnat tutuilta?
TNSgallupin mukaan (www.tns-gallup.fi/asiantuntemus/arvot-trendit/) vuonna 2011 vahvistuneita
asennesuuntauksia ovat:

• Cocooning – kotikeskeinen elämä
• Life casting – halu jakaa oma elämä
• Local global – paikallinen aktiivisuus
• Happy-go-lucky – kohti iloa ja nautintoa
• Eskapismi – pakoon arkea
• Security nest – turvallisuudentunnetta hakien
• Sormenjälki – voimakas halu vaikuttaa asioihin

Ajankohtaista kuntien sosiaalisen median (somen) käytöstä

Kävin eilen kuntien verkkoviestijöiden tapaamisessa ja osallistuin some-työpajaan. Somen todettiin olevan lisäarvon antaja, yksi viestintäkanava muiden joukossa. Erityisesti kriisitilanteissa somen todettiin toimivan. Koulutusta kaivattiin edelleen lisää ja ohjeistusten päivittämistä. Muistuteltiin, että myös luottamushenkilöt on koulutettava. Lisäksi mietittiin, miten seuranta ja arkistointi hoidetaan.

Some-sivustojen suunnittelussa tärkeää on määritellä tavoitteet, selvittää käyttötarpeet, luoda ja toteuttaa suunnitelma sekä seurata, kehittää ja uudistua.

Facebookin todettiin toimivan parhaiten markkinoinnissa, fiilistelyssä ja  nostalgiasivustona. Facebookissa kiinnostaa erityisesti kuvat. Sivuilla kävijöille esitetyt kysymykset myös toimivat hyvin.  Kunnilla on paljon erilaisia facebook-sivuja, esimerkiksi hankkeille, nuorisolle, kirjastolle ja matkailulle tehtyjä sivuja. Monilla kylillä on myös omat facebook-sivustonsa. Matkailusivut kannattaa tehdä englanninkielellä. Päivityksiä sivustolle tehdään 1-4 per päivä.


Venäjäyhteyksiä hoidetaan V-Kontaktin kautta.

Twitterissä on kätevää hoitaa kriisiviestintää ja todettiin, että media seuraa twitteriä.

Automaattitwiittaukset Twitteriin eivät ole hyvä asia, vaan pitäisi tuottaa sisältöä joka kanavaan erikseen. Twitterissä tärkeitä ovat hastagit.

Pinterest on tulossa ja jotkin isommat kunnat ovat jo aloittaneet ko. sivuston käytön.

Blogejakin on jonkin verran käytössä. Blogi vaatii kirjoittajalta avoimuutta, karismaa ja uskallusta. Blogikirjoituksissa tuodaan esille ennalta sovittuja teemoja. Ketään ei voi pakottaa blogikirjoittajaksi. Blogeja on kunnilla käytössä sekä ulkoisessa että sisäisessä viestinnässä.

 Wikit eivät tulleet some-työryhmässä esille, mutta aikaisemmin kuntien verkkoviestintäkoulutuksessa ne tulivat. Wikin todettiin tulevaisuudessa syrjäyttävän perinteisen dokumenttienhallinnan. Wikissä on helppo tehdä yhdessä erilaisia julkaisuja ja dokumentteja.

Youtubeakin on hyödynnetty markkinoinnissa.

Netin toimintaympäristö kasvaa koko ajan, nyt on jo tullut uusia työnimikkeitä esimerkiksi vuorovaikutusasiantuntijat. Puhutaan joukkoistamisesta, yhdessä tekemisestä. Viestijätyövoimaa saadaan myös organisaation ulkopuolelta.

Kuntaliitto kyseli vuonna 2011 kuntien sosiaalisen median käytöstä

Esimerkkejä facebook-sivuista:

Joensuu kaupunki idässä

Kouvolan entiset nuoret (KEN) 

Uusi työ Kouvolasta

Kulttuurikissa Virtanen (Imatran kirjasto)

Verkkosivujeni näkyvyyden parantaminen

Verkkotekstin teko on ammattini puolesta minulle jo tuttua, mutta edelleen on terästäydyttävä metatietojen, tagien, hakuoptimoinnin, hyperlinkkien ja otsikoiden kanssa. Nämä edellä mainitut asiat edesauttavat sivujen löydettävyyttä hakukoneissa.

Olen perustanut sivuja kursseilla, mutta en ole markkinoinut osaamistani suunnitellusti. Jos joskus perustan oman yrityksen ja teen töitä viestinnän asiantuntijana, on minun aloitettava sivujeni ja itseni markkinointi. Sivujen teko ei riitä, vaan on myös markkinoitava. Eri profiilit eli eri paikoissa olevat sivustot on linkitettävä toisiinsa, tehtävä ikään kuin paketti. Lisäksi on muistettava viedä tietoa eri viestintäkanaviin, esimerkiksi seminaariesityksiin, ammattialan julkaisuihin, mahdollisiin lehtijuttuihin, kirjoihin ja rekistereihin. Rahalla saa lisänäkyvyyttä, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa markkinointi ei vielä ole kovin kallista.

Verkkosivuilleni pitää hankkia oma osoite, johon on helppo viitata ja joka jää mieleen. Muistettava on, että osallistumalla, kommentoimalla ja olemalla läsnä saa näkyvyyttä. Sivujen sisältö on oltava ajankohtaista, ammattimaista, vuorovaikutteista, helposti luettavaa ja oikeaa, jotta sivuille tullaan uudelleen. Lisäksi sivujen on toimittava moitteettomasti. Lukijoita on lähestyttävä oikealla ymmärrettävällä kielellä ja termeillä. Viestinnän tutkijana saan lukijoita lisää käyttämällä englannin kieltä.

Nettimaailma on täynnä sivuja, joten minun on todistettava olemassaoloni eri kanavia hyödyntäen. Viestintäalan yrityksenä minulla on oltava rekisteröinti kunnossa, julkaisuja, toimintaa, osallistumista, osoite ja referenssejä. Eli todistus, että olen olemassa.

Ammattilainen verkossa

Sosiaalisen median -kurssilla tehtävässä numero 9 on pyydetty seuraamaan sosiaalisessa mediassa valitsemaansa ammattilaista. Valitsin seurattavaksi Katleena Kortesuon. Hän on viestinnän tietokirjailija, bloggaaja ja kouluttaja.Olen jo aikaisemmin seurannut Katleenan ammattimaista ja asiantuntevaa otetta sosiaaliseen mediaan.

Katleenalla on hienot sivustot:

Blogi:  oma blogi http://www.eioototta.fi/

Blogisivulla on hyvä, mieleenpainuva nimi ja rakenne on selkeä. Ko. sivulle on linkitetty muut Katleenan sosiaalisen median sivut ja tuotu esille kirjallisuutta. Tekstissä on käytetty lyhyitä virkkeitä, luetteloita ja listoja. Katleena puhuttelee lukijaa ja huomioi hänet. Kommentteihinkin on vastattu.

LinkedInissä Katleena on tuonut esille julkaisunsa, osaamisensa, suositukset sekä linkitykset muihin sivustoihin.

Twitterissä minulla on kurottavaa, sillä Katleenalla on peräti yli 8000 twiittausta ja yli 2000 seuraajaa. Twitter on jäänyt minulle vieraaksi, enkä ole tykännyt twiittitekstien lyhyydestä. Katleenan twitter-sivulta näkee, miten paljon keskustelua siellä käydään. Paljon saa ko. sivuston kautta tietoa ja ajankohtaiset asiat nousevat esille. Twiiteissä minua ehkä yllätti myös arkipäivän twiittaukset, kaikki ei ollut ammattiin liittyvää. Ehkä tähän alan panostamaan lisää.

Slidesharissa Katleena kertoo miten rakennetaan henkilöbrändi: arvosta itseäsi, ole aito, kehitä kirjoitustaitojasi ja matki/kopioi muita.

Kaikki Katleenan eri sivustot sosiaalisessa mediassa on linkitetty toisiinsa. Sivustoilla on ammattimainen ote ja myös markkinointia tehdään ikään kuin "taustalla":

Katleena miettii blogikirjoituksessaan otsikolla: "Bisnesblogi on henkilöbrändin rakennusaine" seuraavaa:

"Olen ollut blogissani aika avoin, mutta en ole koskaan repostellut aivan kaikkea. Te lukijat ette tietäisi, jos meidän perheessämme olisi syöpä tai aviokriisi. Te ette myöskään tietäisi, jos hakisin jotain virkaa, harkitsisin firmani myymistä, pistäisin kotimme myyntiin tai menisin kauneusleikkaukseen.
Toivottavasti tämä ei ole iso pettymys.
Nyt vasta olen tajunnut, että avoimuuteni on hämäävää. Kerron blogissa usein mokistani, tunteistani ja pohdinnoistani, jolloin lukijalle voi tulla käsitys siitä, että paljastan aina ja kaiken.
Myönnän auliisti, että blogini teemat ovat epätyypillisiä bisnes- ja asiantuntijablogille, mutta EOT ei kuitenkaan ole itselleni kaikenkattava tilitysfoorumi tai päiväkirja. Eihän mikään yrityskään tee tiedotetta aiheesta "meillä on huono työilmapiiri" tai "toimitusjohtajalla ja myyntipäälliköllä on suhde".
Niinpä brändätty julkisivu tulee jatkumaan myös EOT-blogissa - vaikka tämä brändäys on aika paljon omituisempaa ja epämääräisempää kuin useimmissa bisnesblogeissa."


Olenko itse ammattilainen verkossa?
Itse olen vasta aloittanut twitterin, slidesharin ja blogin käytön. Facebook ja LinkedIn ovat tuttuja, joskin niihinkin pitää vielä panostaa ja miettiä sisältöä. Olen haaveillut luennoitsijan ja viestinnän ammattilaisen roolista, tutkija jo olenkin. Viestinnän ammattilainen saa paremmin töitä luennoitsijana, jos on julkaisutoimintaa. Itse en ole vielä julkaissut kuin graduni. Tutkijana varmasti julkaisutkin lisääntyvät.

Verkostojen muodostaminen suunnitellen

Olen sitä mieltä, että verkostoja kannattaa suunnitella: miksi liittyy johonkin palveluun, mikä on sopiva palvelu omiin tarkoituksiin ja miten toimin ko. palvelussa.

Suunnittelen esimerkkinä liittymisen LinkedIn -palveluun:


Tavoite

Haluan osallistua oman alani keskusteluun eri verkostoissa
Haluan kuulla missä mennään
Haluan jakaa omaa osaamistani ja tietoani
Saan ehkä muiden apua ja vastauksia omiin ammattikysymyksiini
Etsin mahdollisia uusia työtehtäviä

Miksi LinkedIniin?
Palvelussa on asiantuntijoita omalta alalta
Palvelu on helppokäyttöinen
Palvelussa on verkostoja


Miten toimin LinkedInissä?
Päivitän kokemukseni, kiinnostukseni kohteet
Seuraan mitä tapahtuu
Tarkistan, kuka on käynyt sivullani
Hyväksyn uusia kavereita
Päivitän ajankohtaisia asioita
Osallistun keskusteluihin
Kerron ajankohtaisista asioista muille työyhteisössäni ainakin kerran kuukaudessa
Linkitän muita sivustojani LinkedIniin

Huomasin, että LinkedInissä pitää myös olla läsnä, helposti palvelu unohtuu. Suunnittelemalla on helpompi pitää kiinni tavoitteista, esimerkiksi kerran kuukaudessa päivityksestä. Suunnitelmaa pitää myös muistaa tarkistaa ja päivittää.

 http://www.linkedin.com/profile/view?id=59224714&trk=tab_pro

Verkkosyötteet

Verkkosyötettä tarkoittava symboli kertoo, että verkkosivustolta on mahdollista tilata sisältöjä syötteinä.
Kuva: Urizev / Flickr

Voit tilata verkkosyötteitä esimerkiksi Google Readeriin. Itse olen tilannut syötteitä viestintäalan sivustoilta, oman kaupunkini ajankohtaisia uutisia, sosiaalisen median kurssin blogikommentit ja uusimmat kirjoitukset ym. Syötteiden avulla saa helposti ja nopeasti viimeisimmän tiedon. Palvelu kerää tiedot, eikä sivuille tarvitse erikseen mennä, suosittelen.

Sosiaalisen median käyttö ja henkilöbrändi

Etsin netistä sosiaalista mediaa koskevaa tietoa googlaamalla "scientific social media". Googlaamisen tuloksena liityin tutkijayhteisöön, josta aikaisemmin en edes tiennyt. On hyvä, että tutkijoille on perustettu myös omia yhteisöjä, joiden kautta saa omaa tutkimusaluetta koskevaa tietoa ja voi jakaa omaa tutkimustietoutta muille. Löysin myös tietoa, mitä työvälineitä/ohjelmia kannatta hyödyntää tutkimuksessa. Henkilöbrändäystä varten on hyvä tietää mihin verkottua, mitä ohjelmia hyödyntää, missä näkyä, mistä saada tietoa.

LinkedInin kautta olenkin jo liittynyt erilaisiin ammattialani verkostoihin. Olen julkaissut, jakanut ja verkottunut. Vielä kiinnostaa netissä eri keskustelusivustot, miten siellä käyttäydytään ja miten siellä voidaan jakaa tietoutta.

Lisätietoa sosiaalisesta mediasta palvelujen tasolla:

http://www.flickr.com/photos/fredcavazza/5260700799/

Työminän ja yksityisen minän erittely verkossa

Työrooliin liittyvällä verkkoidentiteetillä edustetaan omaa organisaatiota työnantajan ehdoilla.

Yksityinen verkkoidentiteetti on jokaisen omaa työhön liittymätöntä aluetta, henkilökohtaisia asioita kuten nettiostoksia, persoonallisuuden esilletuomista.

Ammatillinen julkinen verkkoidentiteetti on näistä kahdesta erillään ja voi kasvaa henkilöbrändiksi – on sinun luoma ammatillinen profiilisi omasta asiantuntijuudestasi.

(Lähde: Aalto, T., & Uusisaari, M.Y., 2010. Löydy. Brändää itsesi verkossa.)

 

Miksi rakentaisin itselleni ammatillisen julkisen verkkoidentiteetin?Ammatillinen verkkoidentiteetti on tarpeen, jos haluaa jakaa omaa tietämystään muille. Oman tietämyksen myötä voi saada myös muilta uutta tietoa ja kommentteja omalle tutkimukselle. Ammatillinen identiteetti liittyy usein omaan harrastukseen tai työhön/tutkimukseen.

Ammatillinen identiteetti voi myös tuoda työtarjouksia, esimerkiksi luentopyyntöjä.

Oman tietämyksen jakaminen muille arveluttaa esimerkiksi, jos tutkimus on kesken. Hyödyntääkö joku minun tutkimustani niin, että oma tutkimukseni jää vanhaksi. Tarkkana saa myös olla, ettei jaa väärää tietoa. Jos linkittää ja jakaa muiden aineistoa, on tiedon oikeellisuus hyvä tarkistaa. Ammatilliselle identiteetille on myös hyvä tehdä suunnitelma, minkä kuvan haluan itsestäni antaa.

Ammatillisen julkisen identiteetin näkyvyyttä saa kun linkittää myös muiden sivuja ja omat eri sivut toisiinsa. Hyvä olisi tuntea myös oman ammattialan verkostot.

Sosiaalisen median strategia

Tehdäänkö meille sosiaalisen median strategia/suunnitelma? Miten hoitaa sosiaalista mediaa niin, ettei se ole erillinen kanava? Onko tylsää, jos samoja tiedotteita tarjotaan joka kanavalle samanlaisena? Näiden kysymysten ääreen ajauduin tänään, kun minulta kysyttiin sosiaalisen median strategiasta.

Yle on julkaissut oman sosiaalisen median toimintalinjauksensa

Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle


Tutkimus sosiaalisen median integroimisesta osaksi yrityksen toimintaa:

Tosiasiahan on, että mennään sinne missä asiakkaat ovat. Ajankohtaisia asioita voi seurata asiantuntijaverkostojen kautta. Avoimuus ja dialogi ovat suuria haasteita.

Suomainen viestintäkulttuuri

 “Suomalainen ei puhu eikä pussaa” – mutta miten verkossa?

Sosiaalinen media on kansainvälinen ja globaali foorumi. Elämme viestintäkulttuurin murroksessa. Suomalaista viestintäkulttuuria on luonnehdittu mm. seuraavilla piirteillä:

• Asia- ja tehtäväkeskeisyys, faktoihin perustuva kommunikaatio 
• Viestinnältä odotetaan suoruutta ja rehellisyyttä
• Tiedonhankinnassa suositaan virallisia kanavia
• Hiljaisuuden arvostus
• Puheenmäärän sijasta arvostetaan puheen laatua
• Harmonian säilyttäminen ryhmässä
• Erimielisyyden osoittamisen välttäminen
• Suositaan pitkiä toisen puheenvuoroista irrallisia monologeja

(Sallinen, A. 2000; Pörhölä, M.2000, koonnut Minna Haapsaari.)

Koen olevani suomalainen, jos vertaan omaa viestintääni yllä olevaan luonnehdintaan. Tosiaankin arvostan laatua, harkittua viestintää ja harmoniaa. Vältän erimielisyyttä joskus jopa niin pitkälle, että annan joissakin asioissa periksi. En kylläkään suosi irrallisia monologeja kuin pakon edessä. Tiedon oikeellisuus on minulle tärkeää, joten suosin virallisia kanavia. Tämä saattaa johtua työhistoriastani, olen ollut valtiolla ja kunnalla töissä. Olen valmistellut asioita päätettäväksi, joten asiat on viilattava viimeistä pistettä myöten oikein.

Toisaalta on helpotus huomata, ettei olekaan poikkeava joukosta. Koen olevani rehti suomalainen.

Kun elämme globaalissa maailmassa, on kulttuurien tuntemus tärkeää. Väärinymmärryksiä tulee helposti, jos ei tunne käyttäytymissääntöjä. Globaalin kautta olemme yhä enemmän kiinnostuneita paikallisuudesta, omista juurista.

Minä viestijänä

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, minkälainen minä olen viestijänä. Omakuva kylläkin saattaa poiketa muiden kokemasta. Olen jo kymmeniä vuosia tehnyt käytännön viestintätehtäviä. Jokainenhan viestii, mutta minulle lankesi viestijätitteli. Vahvuutenani vuorovaikutuksessa on kokemus erilaisista vuorovaikutustilanteista, olen myös tunnollinen, eettinen ja koen vastuuta kuunnella vastapuolta. Olen myös harjautunut miettimään viestini sisältöä, tapaa viestiä. Vastauksia kysymyksiin odotetaan melko pian. Nopeudesta huolimatta viestin sisältö on aina tärkeä. Asiakkaalle on annettava oikea vastaus ja mielummin niin, ettei asiakasta ohjata muualle.

Kehitettävää on aina ja itse koen, että tiedon ohjaaminen eri kanaviin tietyille kohderyhmille on opeteltava asia. Verkkoläsnäolo ja houkuttelevan tekstin kirjoittaminen vaativat edelleen harjoitusta. Harjoitusta vaatii myös toisen kuuntelu ja ymmärtäminen. Sosiaalisessa mediassa minun on opeteltava vielä miten saan melko napakasti ja lyhyesti kerrottua oleelliset asiat.

Sosiaalisessa mediassa liian pitkä teksti saattaa karkottaa lukijoita. Jos eri kanavien yhteiskäyttöä ei ole opetellut, saattaa tekstin vieminen eri kanaviin olla työlästä ja joku kanava saattaa nousta suosikiksi. Löydänkö oikean kohderyhmän viestilleni, osaanko hyödyntää asiantuntijaverkostoja ja auttaa muita? Jos sanoman sisällön rakentamista ei ole harjoitellut, saattaa lukija saada sisällöstä vallan väärän kuvan. Väärinymmärrys saattaa jopa mennä eteenpäin. Kaikesta tästä kärsii julkisuuskuva.

Yhteenvetona vuorovaikutusosaamisestani voisi sanoa, että haluan kehittää itseäni kirjoittajana/keskustelijana, sanoman eteenpäinviejänä. Haluan myös opetella monikanavaista viestintää. Oman itsensä markkinointi on uusi asia, johon pitää perehtyä. Negatiivisten asioiden käsittely on myös opeteltava, miten pitää yllä positiivista kannustavaa ilmapiiriä. Jokainen haluaa tulla kuulluksi, muista huomioida toinen.