Sosiaalista sitoutumista ja yhteistyötä

 Ensin on hypättävä esteiden yli

 Kuva: Lasten piirros kadulla 30.8.2013 (H. Veripää).

Sosiaalista mediaa (=some) kutsutaan nykyään sosiaaliseksi bisnekseksi. Nimen muutos tarkoittaa, että somea on alettu käyttämään laajemmin. Kuitenkin tarvitaan sukupolven vaihtumista tai johtajien silmien avautumista somen hyödyille.

Viestijöiden kannattaa tuoda esille somen hyötyjä ja suunnitelmia. Somea ei tunneta, eikä sen mahdollisuuksia sisäistetä. Ei riitä, että otetaan innolla uusia viestintäkanavia käyttöön. Täytyy resurssoida, suunnitella ja integroida some osaksi toimintaa.

Sitten annetaan mahdollisuus toteuttaa itseään

 Kuva: Lasten piirros kadulla 30.8.2013 (H. Veripää).

Voi vain kuvitella, miten organisaation toimintatapa muuttuu, kun ihmiset saadaan toimimaan yhdessä. Avoimuus, mahdollisuus vaikuttaa ja kehittää organisaation toimintaa motivoi työntekijöitä. Toimintatavan muutokseen tarvitaan luottamusta ja uskallusta. Johtajat voivat omalla esimerkillään innostaa työntekijöitä yhteistoimintaan.

Toimintaa ja tuotteita voidaan kehittää myös ulkopuolisten sidosryhmien avulla. Ei kuitenkaan riitä, että kysellään, vaan pitää aidosti kuunnella ja ottaa asiakkaat sekä asiantuntijat mukaan toimintaan. Arvokasta ja uutta asiantuntijatietoa voi saada ulkopuolelta.

Olen huomannut, että some koukuttaa. Opintovapaan aikana olen aktivoitunut somen seuraajana ja viestijänä. Mietin, miksi viestin? Ehkä some on minun sosiaalinen työpaikkani nyt, kun teen töitä kotona.

Jos saamme luotua yhteisen tarinan, ihmiset sitoutuvat ja kertovat organisaatiosta eteenpäin. Katteettomia lupauksia on turha jakaa. Tarvitaan luottamusta, vastinetta ja arvoa. Sosiaalinen sitoutuminen on tulevaisuutta.

Kyl mää tykkään somesta

  Tuolit odottavat keskustelijoita (kuva Heli Veripää, 18.8.2012)

Sosiaalinen media työssä

Olen miettinyt viime päivinä sosiaalisen median roolia viestinnässä ja omassa elämässäni. Työssä ollessani ei paljon ollut aikaa seurata sosiaalista mediaa. Työssä tarvitaankin seurantaan apuvälineitä. Seurantaohjelmilla saa kerättyä hakukriteereillä kiinnostavat jutut. Hakukriteerit ovat tärkeitä ja osoittautuvat joskus vaikeaksi määrittää. Minulla meni jonkin aikaa, kun perehdyin uutisseurantaohjelmaamme. Hakukriteerien määritykseen ei yksin riitä ohjelman osaaminen, vaan pitää myös osata hakusanojen ja erilaisten hakukriteerien käyttö. Kun on määritellyt, mitä haetaan, voi hakutulokset jakaa kätevästi eri henkilöille tai ryhmille määritettyyn viestintäkanavaan halutulla aikavälillä. Jopa jakaminen yhteissivustojen kautta onnistuu.

Työn kannalta sosiaalisen median asiantuntijaryhmät ovat myös hyviä. Asiantuntijaryhmältä voi kysyä ja saada vastauksen ongelmaansa. Asiantuntijaryhmän keskustelua seuraamalla saa tietoa uusimmista ko. ryhmää kiinnostavista asioista. Viestinnän alalta löytyy jo paljon erilaisia ryhmiä sekä Suomesta että maailmalta. Onneksi viestinnässä on jo alettu hyödyntämään sosiaalista mediaa osana kokonaisviestintää. Sosiaalisen median etuna on vuorovaikutteisuus, yksilön tavoittaminen ja ihmisläheisyys.

Sosiaalinen media kotona

Nyt olen opintovapaalla ja aloitan päiväni sosiaalisessa mediassa. Helpoksi sosiaalisen median käytön on tehnyt älypuhelin. Se kulkee aina mukana, sillä voi viestittää, lukea, ottaa kuvia ja jakaa ne hetkessä muille. Tällä hetkellä käytössäni on pieni osa sosiaalisen median kanavista: twitter, linkedin ja facebook. Facebookissa viestittelen elämääni liittyvistä asioista, jaan kuvia ja joskus myös uutisia ajankohtaisista asioista. Twitterissä saan nopeasti kokonaiskuvan, mikä on ajankohtaista ja mistä yleisö kirjoittaa. Twitterissä on myös hyviä linkkejä ajankohtaisiin asioihin. Twiittaan viestintään ja työelämään liittyvistä asioista. Joskus tulee twiitattua aforismeja, ajatuksia elämästä. Twitterissä ystäväksi voi lisätä kenet haluaa, toisin kuin facebookissa. Seurata voi politiikkoja, kirjailijoita, toimittajia jne. Twitterin suosio Suomessa on nousussa. Twitteriä käytetään nykyään paljon erilaisten tapahtumien ja tv-ohjelmien yhteydessä. Ohjelmalle tai asialle voi luoda oman hakusanan, jonka kautta kaikki ko. asiaa koskevat viestit löytyvät. Omat viestit näkyvät sen lisäksi omalla sivulla ja kaikki viestit timeline-sivulla. Linkedinissä on nykyinen ansioluetteloni. Olen myös liittynyt oman ammattialani ryhmiin ja saanut paljon kavereita. Linkedinin kautta saa viestejä ajankohtaisista asioista, joita kaverini tai ryhmäni ovat lisänneet.

Kyl mää tykkään somesta

Olen miettinyt, miksi olen niin kiinnostunut tällä hetkellä facebookista ja twitteristä. Syynä on varmaankin tutkijan työn yksinäisyys. Sosiaalisen median kautta voi jakaa, saada kommentteja, tykätä ja lukea ajankohtaisia asioita.  Itselleni tärkeää on, mitä mieltä muut ovat jutuistani. Aluksi olin pettynyt, kun tykkääjiä ja jakajia on niin vähän. Täytyy kuitenkin muistaa, että lukijoita on paljon enemmän. Suurin osa sosiaalisessa mediassa olijoista vain lukee, ei kommentoi eikä tykkää. Olen tyytyväinen, että kuitenkin saan kontaktin muihin niin helpolla ja voin jakaa muiden kanssa asioita. Olen myös tyytyväinen, että on niin paljon muita, jotka ovat löytäneet sosiaalisen median.

Mikä sitten on hyvä muiden rakastama juttu. Kyllä se on sellainen, jossa on kirjoittajan oma persoona mukana. Tietty rosoisuus jutuissa, elämä ei aina ole yksinomaan "ruusuilla tanssimista". Asiantuntijajutuissa pitää olla mukana käytännön esimerkkejä, tarinoita.

Varjopuolia

Kaikki ei voi kuitenkaan olla sosiaalisessa mediassa yksinomaan positiivista. Varjopuolia on esimerkiksi tietoturva. Tekijänoikeudet voivat olla myös ongelma, koska aineisto on hetkessä kaikkien jaettavissa. Osa saattaa kokea, ettei osaa kirjoittaa ja ilmaista itseään. Onko minulla mitään kerrottavaa ja kateuskin nousee kun toisilla asiat ovat niin hyvin. Pelottaa, minkä kuvan itsestään antaa maailmalle ja tuota kuvaa on vaikea muuttaa. Identiteettivarkaudet ovat yksi peikko, esiintyykö joku minuna muille. Ja kun sitä aikaa ei kertakaikkiaan ole. Yhtenä asiana voi myös olla osaamattomuus, ei kertakaikkiaan osata käyttää sosiaalista mediaa. Eikä kaikilla ole vielä tietoliikenneyhteyksiä, älypuhelimia ja tietokoneitakaan.

Sosiaalinen media on yksi vaihtoehto viestiä. Se on mahdollisuus ja sen voi valita. Ketään ei kuitenkaan pakoteta. Joten valitse itse. Yksilönä yksin, kuitenkin ryhmässä. Yritysten on oltava siellä missä ihmisetkin.

Lisälukemista:

Sosiaalinen media ja sivelyt

Sosiaalinen media kasvattaa yritysten tuottoa

Netti pelastaa tosiaikuisen yksinäisyydeltä

Digiaika

Viestin, vaikutan, voimaannun

Penkki Malagassa 18.10.2012 ( Heli Veripää)

Muutos, merkitys, yhteistyö

Viestintä haastaa työntekijöitä muutoksellaan. Uusia ohjelmia ja toimintatapoja on tullut nopeasti työyhteisön käyttöön. Viestintäammattilainen ei viesti yksin, vaan koko työyhteisö. Viestintä ei ole erillinen toiminto, vaan se on sitoutettava strategiaan ja toimintoihin. Yhteiset pelisäännöt helpottavat viestintää. Pelisäännöillä tarkoitan sopimusta siitä, miten viestitään, kuka viestii ja mitkä ovat ne tärkeät asiat, joita nostetaan esille. Tärkeitä asioita voidaan sanoa myös strategia-asioiksi. Strategia ei kuitenkaan riitä, vaan strategia on myös purettava käytännön toimiksi. Välttämättä ei tiedetä, mitä strategialauseilla omassa työssä tarkoitetaan, mistä viestitään. Viestintää työkseen tekevän kannattaa tuoda esille viestinnän merkitys ja mahdollisuudet.  Käytännön esimerkkien avulla kerrotaan, mitä viestintä tarkoittaa ja mitä sen avulla saadaan aikaan. Mitä enemmän otetaan käyttöön uusia ohjelmia ja toimintatapoja, sitä enemmän tarvitaan koulutusta ja perehdytystä.

Opastus ja koulutus

Viestinnän opastuksen pitää olla osana yrityksen koko toimintaa. Viestintäkoulutuksessa tärkeää on kannustaa ihmisiä viestimään. Sisältöesimerkit ja käytännön harjoitukset ovat parhaita opastuksessa. Viestintäohjelmien ohjeistuksen rinnalla on otettava esille yhteiset toimintatavat.Työyhteisöissä perehdyttäminen on räätälöitävä kohderyhmän mukaan. Koulutusta voidaan järjestää esimerkiksi luentoina, henkilökohtaisena opastuksena, opetusvideoina ja  käytännön koulutuksena.

Vuorovaikutus ja osallistuminen

Avoimuus ja vuorovaikutus ovat melko uusia asioita työyhteisöissä. Avoimuus vaatii luottamusta, kannustusta, johtajien esimerkkiä, motivointia ja asioiden esille nostoa. Osallistumisella pitää olla tarkoitus ja osallistumismahdollisuuksien pitää olla mahdollisimman helppokäyttöisiä.

Yleisneuvoja viestinnän harjoittelijalle

- perehdy työyhteisöön
- tutustu ohjeisiin, toimintatapoihin ja ohjelmiin
- aloita rohkeasti
- sisältö on tärkeää, muista kirjoitussäännöt
- muista, että edustat työyhteisöä
- tarkista ennen kuin julkaiset
- kysy neuvoa, älä "märehdi" yksin
- kerro omat kehittämisideasi


Lisälukemista

Viestinnän muutos - Sosiaalisen median johtajuusmanifesti

Kuntien verkkoviestintäohje

Viestintä tukee hyvinvointia, jos väeltä kysytään

Media mielessäin

  Kuva: Suomalainen elokuva televisiossa. (Heli Veripää)

Mediaan liittyvät asiat ovat olleet ajankohtaisia elämässäni kuluvan viikon aikana. Osallistuin Jyväskylän yliopiston järjestämään  Vallankumous mediassa - Mitä todella tapahtuu? -yleisöseminaariin sekä luin Janne Seppäsen & Esa Väliverrosen kirjoittaman kirjan Mediayhteiskunta.

Termejä:
media = vuorovaikutusta, sisältöjä (tuottamista ja käyttöä), viestintäteknologiaa
ubiikki yhteiskunta = jokapaikan tietotekniikka
kuratointi = sisällön keräilyä
jokapaikan journalismi =  reaaliaikaisia uutisvirtoja ja - pulsseja. Jokapaikan journalismi perustuu jokapaikan tietotekniikkaan, ennen kaikkea älypuhelimiin, mutta myös sosiaalisen median video-, kuva- ja tekstipalveluihin, kuten YouTubeen, Bambuseriin, Instagrammiin, Twitteriin tai - Facebookiin.(Lähde: Jokapaikan journalismi - facebook-sivut)

Vallankumous mediassa - Mitä todella tapahtuu? - yleisöseminaari
Puheenvuoroista jäi mieleen yleisöstä esitetty kysymys, mikä on vallankumous? Todettiin, että nyt eletään siirtymä-/seestymiskautta. Kaikki sisältö on annettu kaikkien saataville. Olisikin pitänyt erikoistua, tehdä parempaa sisältöä. Yhtenä muutoksena mainittiin niin sanottu mikromuutos, eli tavalliset ihmiset uskaltavat ottaa puheenvuoron. Haasteena edelleen on kuitenkin saada tavalliset kansalaiset osallistumaan. Media luo puheenaiheita ja toimittajille on tärkeää kiinnostavan sisällön tekeminen. Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä valmistui äskettäin laaja yleisötutkimus, Kelluva kiinnostavuus -kirjan mukaan kiinnostavuus ei ole tekstin ominaisuus, vaan se syntyy vastaanottajan päässä ja hänen sosiaalisissa verkostoissaan. Edelleen kaivataan tietoa, näkökulmia ja tulkintoja ajankohtaisista asioista.

Mitä sitten tapahtuu mediassa:
- verkkolehtien kävijämäärät ovat kasvaneet jopa 10 % vuodessa
- sanomalehtien yhteistavoitettavuus kasvanut eri ikäryhmissä 87-97 %
- sisältökilpailu yhä kovempaa
- maailmalla uutisrobotteja
- eettisyys nousee uuteen arvoon
- uutisten rutiininomainen seuranta vähenee alle 45-vuotiaiden keskuudessa
- suosittelu on merkittävä asia
- TV "hajoaa"
- sosiaalinen media vie enemmän aikaa
- päivän lehti on lukulaitelehti
- Suomessa ilmestyy noin 200 lehteä
- Yhdysvalloissa paperin kulutus laskenut kolmanneksen huippuvuosista
- nopeus uutisoinnissa kasvaa
- koneiden välinen viestintä, mikä on ihmisen rooli?
- valokuvayhteiskunnan synty
- väärien tietojen levittäminen helppoa

Heräteltiin ajatusta, mitä ihminen loppujen lopuksi pystyy ottamaan vastaan. Jossain kulkee raja, kun informaatiota on niin paljon. Sosiaalisen median ja television yhdistämishankkeessa on todettu, että faktaa (kuvia, juttuja) saadaan paremmin yleisöltä. Yleisöltä saadaan arjen inhimillisyyttä.

Suomi on pieni maa ja todettiinkin, että suurin osa ihmisistä ei halua osallistua median tuottamiseen. Aktiivisten osallistujien määrä on pieni. Sosiaalisessa mediassa korostuu tyhjänpäiväiset, hauskat ja ei-koskettavat asiat. Perinteiselle medialle ja toimittajille on edelleen tilausta.

Mediayhteiskunta -kirja
Mielestäni kirja oli helppolukuinen ja mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut mediayhteiskunnasta.

Otteita kirjasta:

Tieto on yhä pirstaloituneempaa ja yhä enemmän verkostoissa toimii yksilöt. Tarve olla verkottoinut kaiken aikaa, saattaa merkitä että olemme yhä enemmän yksin. Yksin olemisesta näyttää tulleen vaatimus sille, että voimme olla yhä enemmän yhdessä. Kirjailijat suosittelevat netistä ja televisiosta ajoittaista pidättäytymistä. Mistä mediapaaston nostattama tyhjyyden tunne kertoo?

Journalismin asema on haastettu. Journalismin rooli maailman tukitsijana, uutisten tuottajana ja julkisuuden portinvartijana on kyseenalaisettu. Internetin loputtomassa sisältövirrassa ammattimaisesti tuotettu journalismi muuttuu raaka-aineeksi. Uusia innovaatioita on kuitenkin syntymässä. Yksi on kuratointi, joka tuo esille lukijoita kiinnostavia mediasisältöjä ja jäsentää uutistulvaa. Toinen on uudet internet-sivut, jotka keskittyvät uutistarjonnan kommentointiin ja tulkintaan.

Sosiaalinen media tunnistaa, mitä käyttäjä hakee ja sosiaalinen media personoi tietoa. Tämä käytäntö auttaa karsimaan turhaa tietoa, mutta toisaalta ei haasta ajattelemaan asioita toisesta näkökulmasta. Yksilöt kiinnittäytyvät ja eristäytyvät omiin ryhmiinsä.

Kirjassa on tuotu esille globalisaation vaikutuksia. David Heldin mukaan viisi median uutta globaalia järjestystä kuvaavaa piirrettä on:
1. omistuksen lisääntyvä keskittyminen
2. siirtyminen julkisesta yksityiseen omistukseen
3. ylikansalliset organisaatiorakenteet
4. mediatuotteiden moninaistuminen ja
5. median uudet yritysjärjestelyt.

Mainonnan kohdeyleisöt pilkkoutuvat ja uudet verkkomainonnan strategiat käyttävät hyväkseen ihmisten perinteisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen elementtejä ja painottuvat ihmisten osallistumiseen.

Oma mielipide
Uhkakuva omasta mielestäni on omistuksen lisääntyvä keskittyminen, mainonnan kiinnittyminen yhä enemmän yksilöihin ja heidän käyttäytymiseensä. En viestijänä myöskään pidä siitä, että sisällön merkitys vähenee ja jakamisen merkitys kasvaa. Vaikka itsekin huomaan sortuvani sosiaalisessa mediassa jakamiskulttuuriin. Mietin myös, miten internet-maailmassa lukija tarkistaa tiedon paikkansapitävyyden ja luotettavuuden. Luotettavuus ja eettisyys ovatkin medialle tulevaisuudessa tärkeitä asioita.

Lohduttavaa kuitenkin on, että paikalliset kulttuurit näyttävät pitävän pintansa globalisaation keskellä. Suurin osa ihmisistä tukeutuu edelleen paikallisiin identiteetteihin ja vain harvat ovat kosmopoliitteja. Katso World Values -tutkimus.

Luen sekä paperi- että digilehteä ja käytän sosiaalista mediaa. Uutiset ovat paperilehdessä vanhoja, mutta paikallisia sekä taustoittavia ja laajempia sisältöjä on mukava lukea paperilehdestä.

Lisäluettavaa:

Mitä medialta odotetaan maineyhteiskunnassa? Jyväskylän yliopiston tutkimus

Ubiikki uutismediassa -hanke

Turo Uskali kirjoitti kirjan innovaatiojournalismista, Tuija Aallon blogi

Vallankumous mediassa -seminaarin osallistujien kommentteja, Piilotettu Aarre

Jyväskylän yliopiston verkkolehti Tiedonjyvä

YLE Uutiset - Minne menet media?

Vallankumous mediassa -tilaisuuden twiitit #JYjuhlii150

Sosiaalinen media sähköpostin tilalle

Monet tuskailevat työssään sähköpostien kanssa. Sähköpostin lähettäminen on helppoa, välitetään tietoa varmuuden vuoksi. Sähköpostiin tallennetaan varmuuden vuoksi viestejä ja asiakirjoja. Tärkeää olisi miettiä erityisesti viestin sisältö ja kohderyhmä.

Sosiaalisen median kanavia otetaan käyttöön ja muutaman vuoden päästä sähköpostin käyttö vähenee. Sosiaalisen median kanavat tuovat työryhmätilat, tykkäämiset ja pikaviestit. Työtä voidaan tehdä samalla alustalla yhtaikaa yhdessä. Asiakirjat säilytetään yhteisessä arkistossa.

Asiakkaiden kanssa henkilökohtainen viestintä säilyy edelleen sähköpostissa, mutta yhteiset jaettavat asiat voidaan jakaa sosiaalisen median kautta.

Tänään oli Aamu-tv:ssä keskustelua sähköpostin käytöstä:

Sosiaalinen media vie mukanaan?

 Elämme yhä nopeutuvassa tiedon maailmassa ja vuorovaikutuksessa. Koukutummeko jo liiaksi sosiaaliseen mediaan? Itse olen huomannut, että mitä helpommaksi yhteydet tulevat, sitä useammin käyn tarkistamassa facebook-sivut, sähköpostin ym. kanavat. Tulevaisuudessa elämme virtuaalimaailmassa. Voin olla jopa virtuaaliolentona ystäväni seurana matkoilla. Miten sitten erottaa virtuaalin ja normaalielämän?

On henkilöitä, jotka eivät käytä sosiaalista mediaa. Amerikkalainen taiteilija kertoo, että ihmiset katsovat häntä kuin hän olisi toiseltaa planeetalta, kun hän ei käytä sosiaalista mediaa.

Työpaikoillakin on henkilöitä, jotka eivät halua käyttää somea. Herää kysymys, että voiko sosiaalista mediaa olla käyttämättä?


Katso mielenkiintoinen video:

http://vimeo.com/48736559

Ajankohtaista kuntien sosiaalisen median (somen) käytöstä

Kävin eilen kuntien verkkoviestijöiden tapaamisessa ja osallistuin some-työpajaan. Somen todettiin olevan lisäarvon antaja, yksi viestintäkanava muiden joukossa. Erityisesti kriisitilanteissa somen todettiin toimivan. Koulutusta kaivattiin edelleen lisää ja ohjeistusten päivittämistä. Muistuteltiin, että myös luottamushenkilöt on koulutettava. Lisäksi mietittiin, miten seuranta ja arkistointi hoidetaan.

Some-sivustojen suunnittelussa tärkeää on määritellä tavoitteet, selvittää käyttötarpeet, luoda ja toteuttaa suunnitelma sekä seurata, kehittää ja uudistua.

Facebookin todettiin toimivan parhaiten markkinoinnissa, fiilistelyssä ja  nostalgiasivustona. Facebookissa kiinnostaa erityisesti kuvat. Sivuilla kävijöille esitetyt kysymykset myös toimivat hyvin.  Kunnilla on paljon erilaisia facebook-sivuja, esimerkiksi hankkeille, nuorisolle, kirjastolle ja matkailulle tehtyjä sivuja. Monilla kylillä on myös omat facebook-sivustonsa. Matkailusivut kannattaa tehdä englanninkielellä. Päivityksiä sivustolle tehdään 1-4 per päivä.


Venäjäyhteyksiä hoidetaan V-Kontaktin kautta.

Twitterissä on kätevää hoitaa kriisiviestintää ja todettiin, että media seuraa twitteriä.

Automaattitwiittaukset Twitteriin eivät ole hyvä asia, vaan pitäisi tuottaa sisältöä joka kanavaan erikseen. Twitterissä tärkeitä ovat hastagit.

Pinterest on tulossa ja jotkin isommat kunnat ovat jo aloittaneet ko. sivuston käytön.

Blogejakin on jonkin verran käytössä. Blogi vaatii kirjoittajalta avoimuutta, karismaa ja uskallusta. Blogikirjoituksissa tuodaan esille ennalta sovittuja teemoja. Ketään ei voi pakottaa blogikirjoittajaksi. Blogeja on kunnilla käytössä sekä ulkoisessa että sisäisessä viestinnässä.

 Wikit eivät tulleet some-työryhmässä esille, mutta aikaisemmin kuntien verkkoviestintäkoulutuksessa ne tulivat. Wikin todettiin tulevaisuudessa syrjäyttävän perinteisen dokumenttienhallinnan. Wikissä on helppo tehdä yhdessä erilaisia julkaisuja ja dokumentteja.

Youtubeakin on hyödynnetty markkinoinnissa.

Netin toimintaympäristö kasvaa koko ajan, nyt on jo tullut uusia työnimikkeitä esimerkiksi vuorovaikutusasiantuntijat. Puhutaan joukkoistamisesta, yhdessä tekemisestä. Viestijätyövoimaa saadaan myös organisaation ulkopuolelta.

Kuntaliitto kyseli vuonna 2011 kuntien sosiaalisen median käytöstä

Esimerkkejä facebook-sivuista:

Joensuu kaupunki idässä

Kouvolan entiset nuoret (KEN) 

Uusi työ Kouvolasta

Kulttuurikissa Virtanen (Imatran kirjasto)

Sosiaalisen median strategia

Tehdäänkö meille sosiaalisen median strategia/suunnitelma? Miten hoitaa sosiaalista mediaa niin, ettei se ole erillinen kanava? Onko tylsää, jos samoja tiedotteita tarjotaan joka kanavalle samanlaisena? Näiden kysymysten ääreen ajauduin tänään, kun minulta kysyttiin sosiaalisen median strategiasta.

Yle on julkaissut oman sosiaalisen median toimintalinjauksensa

Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle


Tutkimus sosiaalisen median integroimisesta osaksi yrityksen toimintaa:

Tosiasiahan on, että mennään sinne missä asiakkaat ovat. Ajankohtaisia asioita voi seurata asiantuntijaverkostojen kautta. Avoimuus ja dialogi ovat suuria haasteita.

Blogin aloitus vuonna 2009

Mielenkiintoista tämä bloggaaminen. Kirjoittelen silloin tällöin päiväkirjaa, joten tämän pitäisi olla tuttua hommaa. Aloitan blogini sosiaalisen median kurssilla, joten odotettavissa on sosiaalisen median markkinointiin ja hyödyntämiseen liittyviä ajatelmia. Hyödynnän vastaisuudessa blogiani myös kertomalla omasta jatko-tutkimuksestani.

Aikoinaan vuonna 2009, kuten tämän ensimmäisen blogini julkaisupäivästä huomaatte, aloittelin blogin kirjoittamista Monikielisen ja -kanavaisen viestinnän kurssilla. Siihen kirjoittamisharjoittelu sitten jäikin ja työelämä imaisi mukaansa. Unohdin blogini kokonaan, kunnes taas yliopisto-opiskelijana aloittelen kirjoittelemaan uudelleen. Nyt pitäisi olla enemmän aikaakin, olenhan opintovapaalla.

Aloitin oman sosiaalisen median aktivoimiseni  sosiaalinen media ja oman osaamisen markkinointi-kurssilla.


Heti mieleeni tuli, että kuinka monella mahtaa olla näitä "haamusivuja" ja "haamublogeja". Ehkä hyvä olisi, ettei lukijoita harhauteta, vaan poistetaan kaikki harjoituskappaleet.

Olen käynyt katsomassa Suomen suosituimpien blogien listaa. Kiinnostavia ja seurattuja ovat jonkin henkilön kertomukset vaatteista ja sisustuksesta.

Suosituimpia blogeja: http://www.blogilista.fi/



En poista tähän ensimmäiseen kirjoitukseeni liittyviä kommentteja, vaan annan niiden olla lisätietona. Tätä kirjoitelmaa olen muokannut ajankohtaiseksi ja lisää on tulossa...