Minä viestijänä

Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, minkälainen minä olen viestijänä. Omakuva kylläkin saattaa poiketa muiden kokemasta. Olen jo kymmeniä vuosia tehnyt käytännön viestintätehtäviä. Jokainenhan viestii, mutta minulle lankesi viestijätitteli. Vahvuutenani vuorovaikutuksessa on kokemus erilaisista vuorovaikutustilanteista, olen myös tunnollinen, eettinen ja koen vastuuta kuunnella vastapuolta. Olen myös harjautunut miettimään viestini sisältöä, tapaa viestiä. Vastauksia kysymyksiin odotetaan melko pian. Nopeudesta huolimatta viestin sisältö on aina tärkeä. Asiakkaalle on annettava oikea vastaus ja mielummin niin, ettei asiakasta ohjata muualle.

Kehitettävää on aina ja itse koen, että tiedon ohjaaminen eri kanaviin tietyille kohderyhmille on opeteltava asia. Verkkoläsnäolo ja houkuttelevan tekstin kirjoittaminen vaativat edelleen harjoitusta. Harjoitusta vaatii myös toisen kuuntelu ja ymmärtäminen. Sosiaalisessa mediassa minun on opeteltava vielä miten saan melko napakasti ja lyhyesti kerrottua oleelliset asiat.

Sosiaalisessa mediassa liian pitkä teksti saattaa karkottaa lukijoita. Jos eri kanavien yhteiskäyttöä ei ole opetellut, saattaa tekstin vieminen eri kanaviin olla työlästä ja joku kanava saattaa nousta suosikiksi. Löydänkö oikean kohderyhmän viestilleni, osaanko hyödyntää asiantuntijaverkostoja ja auttaa muita? Jos sanoman sisällön rakentamista ei ole harjoitellut, saattaa lukija saada sisällöstä vallan väärän kuvan. Väärinymmärrys saattaa jopa mennä eteenpäin. Kaikesta tästä kärsii julkisuuskuva.

Yhteenvetona vuorovaikutusosaamisestani voisi sanoa, että haluan kehittää itseäni kirjoittajana/keskustelijana, sanoman eteenpäinviejänä. Haluan myös opetella monikanavaista viestintää. Oman itsensä markkinointi on uusi asia, johon pitää perehtyä. Negatiivisten asioiden käsittely on myös opeteltava, miten pitää yllä positiivista kannustavaa ilmapiiriä. Jokainen haluaa tulla kuulluksi, muista huomioida toinen.