Puhetta tunteella ja tosissaan

Kuva: Minni-hiiri (Heli Veripää, joulukuu 2012).

Helsingin Sanomissa oli lauantaina Ville Blåfieldin kirjoittama mielenkiintoinen essee nimellä "Päteminen ei riitä". Esseessä mietittiin minkälaisia suomalaiset ovat puhujina. Miksi suomalaisilla on ongelmia puheensa kanssa. Puhetaidon kouluttaja teologian tohtori Juhana Torkki esitti Puhevalta -kirjassaan seuraavaa: Emme osaa tehdä eroa puheen ja esitelmän välille ja meiltä puuttuu retoriikan tajua. Ville Blåfield toteaa, että suomalainen yhteiskunta on niin tasa-arvoinen, ettei uskalleta nousta yleisön yläpuolelle tai eteen. Puhumme passiivissa ja ilman tunnetta.

Radio Helsingissä oli tänään puhetoivekonsertti:   "Tämän puheen haluaisin kuulla.". 

Jäin miettimään kulttuurin merkitystä tavoissamme. Mielestäni rikkautta on olla oma itsensä.

Minkälaisen kuvan annan itsestäni puhujana?

Ajattelen itseäni puhujana erilaisissa tilanteissa: kouluttajana, esitelmöitsijänä, radiolähetyksissä ja kokouksissa. Olen työurani aikana joutunut erilaisiin tilanteisiin. Kuuntelijoita on ollut pienestä isoon ryhmään. Tärkeintä mielestäni on ollut, että tunnen asian, josta puhun. Koen puhumisen tärkeäksi ja kiinnostavaksi sekä haluan välittää asiani tärkeyden myös muille. Olen suunnitellut puheeni etukäteen huomioiden tulevan yleisöni. Olen aina jännittänyt esiintymistilanteita, mutta jännitys on vähentynyt mitä enemmän olen joutunut esiintymään. Koko olemukseni kuvaa minua puhujana, joten ulkoasuakaan ei voi unohtaa. Puhekin on vuorovaikutusta.

Hyviä ohjeita

Esitettävä asia on oltava ymmärrettävä, kiinnostava ja oikein muotoiltu. Luennon pahimpina esteinä ovat ajan, energian ja kärsivällisyyden puute. (Karmitsa, N., 2010). ”Kenestä tahansa voi tulla hyvä luennoitsija, jos kunnioittaa kuulijoitaan, on innostunut aiheestaan, malttaa valmistaa luentonsa ja opettelee tekniikan. Näyttelijän lahjoja ei tarvita. Riittää, kun on sanoma sanottavanaan ja osaa olla oma itsensä” (Pelkonen, R. 1995).

 

”Jotta kirjoittaisi (puhuisi) hyvin, on hallittava aihe täydellisesti; ja pohdittava sitä riittävästi, jotta voisi asettaa ajatuksensa kirkkaaseen järjestykseen, muodostaa niistä sarjan, jatkuvan ketjun, jonka jokainen rengas merkitsee ajatusta” (Leikola, A. 1986).

Luentoon on valmistauduttava kuulijoiden ehdoilla. ”Kuulijoiden ehdoilla -periaate sisältää neljä kultaista ohjetta: 1) Ota selvää, kenelle puhut, 2) kuvittele mielessäsi, mitä he odottavat, 3) harkitse tarkoin, mikä asiassa on tärkeää, ja 4) esittele luennossasi asioita – älä itseäsi.” (Pelkonen, R., 1995). ”Viestintä on tehokasta, kun kumpikin osapuoli kokee saaneensa viestintätilanteesta hyötyä” (Åberg, L, 1994).

Mielenkiintoista on miettiä luentoa James Careyn (1994) viestinnän määrittelyn kannalta: ”Viestintä on symboliprosessi, joka tuottaa, ylläpitää ja muuntaa yhteistä sosiaalista todellisuutta; Viestintä on yhteisyyden ylläpitämistä ja tuottamista. Viestintä on enemmän "konfirmaatiota" (vahvistamista, vakiinnuttamista) kuin informaatiota.”  Hyvänä luennoitsijana saa kuulijat motivoituneiksi ja he kokevat yhteenkuuluvuutta. Oikein hyvänä luennoitsijana saa aikaan jopa muutosta asenteissa.

Tärkeää on, että luennoitsija puhuu selkeästi ja tarpeeksi isolla äänellä. Esityksessä on muistettava myös motivointi, johdattelu, tauotus ja tärkeiden asioiden korostaminen. Jos sinut on kutsuttu puhujaksi, muita kiittää kutsusta. Huomioi edelliset esitykset ja oman esityksen kytkeminen niihin. Älä lue paperista tai dioilta, älä naksuta kynää, älä pidä käsiä taskussa, ja liiku, mutta älä liikaa. Katsele myös yleisöä. Jälkikeskustelussa vastaa rehellisesti ja siihen mitä kysytään. (Karmitsa, N,. 2010).

Kannattaa seurata hyviä luennoitsijoita. Mistä hyvän luennoitsijan tuntee?


Lisälukemista

Antti Mustakallio, Sana haltuun

 

Lähteet

Carey J., 1994. Viestintä kulttuurisesta näkökulmasta. Tiedotustutkimus,  17. vsk, nro 2, s. 81–97.

Karmitsa, N. 2010. Kuinka pitää hyvä tai erittäinhyvä esitelmä. Turun yliopisto, matematiikan laitos. 

Leikola A: Buffon: tyylistä. Parnasso 36: 193–197, 1986-

Pelkonen, R. 1995. Miten pidän luennon. LääketieteellinenAikakauskirja Duodecim. 

Tyysteri, L. 2009. Pikaohje Power Point –esityksen tekoon. 

Åberg, L., 1994. Riemua johtamiseen. Esimiehen viestintäopas.